Mistä ruoan hiilijalanjälki koostuu?

Raaka-aineiden päästöt muodostavat isoimman osan syötävän ruoan hiilijalanjäljestä.

Ruoan hiilijalanjälki muodostuu useista osista, sillä kaikissa ruoantuotannon ja -kulutuksen vaiheissa syntyy päästöjä. Siihen vaikuttavat niin raaka-aineiden ja tuotteiden tuotantoketjut aina alkutuotannosta jalostukseen ja kuljetuksiin, kuin pakkaukset ja lopulta myös kuluttajien käyttäytyminen. 

Elintarviketuotteen kokonaispäästöt muodostuvat eri vaiheissa tuotteen elinkaarta. Raaka-aineet aiheuttavat isoimman osan ruoan hiilijalanjäljestä, ja niihin verrattuna elintarvikkeiden valmistuksella, pakkauksilla ja kuljetuksilla on huomattavasti pienempi merkitys. 

Yli puolet ruoan ilmastovaikutuksista syntyy alkutuotannossa. Arvioiden mukaan alkutuotannon keskimääräinen osuus päästöistä on noin 60 prosenttia, jalostuksen ja säilytyksen osuus noin 30 prosenttia ja kuljetuksen sekä kaupan osuus vain noin 10 prosenttia. 

Raaka-aineen ravintoketjulla on väliä

Ruoantuotannon päästöihin on mahdollista vaikuttaa kestävillä viljelymenetelmillä, kemikaalien käytöllä ja energiatehokkailla tuotantopanoksilla. Yleisesti ottaen paras tapa pienentää ruoan hiilijalanjälkeä on kuitenkin vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta ja suosia kasvipohjaisia tuotteita. 

Raaka-aineissa ilmastovaikutukset kasvavat sitä mukaa, kun ravintoketju pitenee. Alkutuotannossa lihan hiilijalanjälki on yleensä isompi kuin viljan ja kasvisten, sillä eläinten kasvattamiseksi täytyy tuottaa rehua. 

Lisäksi kasviperäisten ruokien tuotannossa tarvitaan vähemmän maata, vettä ja resursseja, jolloin ne aiheuttavat eläinperäisiä ruokia vähemmän päästöjä.

Eläintuotannossa taas märehtijöiden, kuten naudan ja lampaan, ilmastovaikutukset ovat suurempia esimerkiksi sianlihaan tai broileriin verrattuna, sillä märehtijöiden ruuansulatus tuottaa ilmastolle haitallista metaania.

Seuraavaksi tarkastelemme vielä tarkemmin suurta raaka-aineryhmää – lihaa ja viljaa, joista myös Suomessa kulutetun ruoan hiilijalanjälki muodostuu. Nämä muodostavat perinteisesti kotimaisen ruokavalion perustan ja ovat näkyvästi edustettuina myös esimerkiksi suositelluissa lautasmalleissa.

Viljan hiilijalanjälki on maltillinen

Lähes kaikki viljat ovat päästöiltään varsin ilmastoystävällisiä, sillä niiden hiilijalanjälki on yleensä alle 1 kg CO2 ekv/kg. Ainoastaan riisin hiilijalanjälki on korkeampi ja sen tuotanto kuluttaa enemmän vettä. Esimerkiksi suomalaisen kauran hiilijalanjälki on arvioiden mukaan jopa 70 prosenttia pienempi kuin riisillä.

Viljan viljelyssä hiilijalanjälki muodostuu

• lannoitteiden tuotannosta ja muista tuotantopanoksista
• viljelykoneiden käytöstä
• maaperän muokkauksesta

Viljan hiilijalanjälki vaihtelee eri viljelymenetelmien ja viljelyalueiden välillä. Esimerkiksi kestävät viljelymenetelmät, kuten peitekasvit, suorakylvö tai kestävät lannoitteiden käytön käytännöt, voivat vähentää viljan hiilijalanjälkeä.

Tuotantopanoksilla tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä tarvitaan tuotteen valmistamiseksi. Viljelyssä tähän kuuluvat mm. käytetyt lannoitteet, siemenet, polttoaineet peltotöissä, kastelu ja sadon kuivaus.

Lanta lannoitteena on ilmaston kannalta parempi kuin teolliset lannoitteet. Ilmaston kannalta on hyvä, jos karjalantaa pystytään käyttämään säännöllisesti, joko omalta tilalta tai kumppanuuksien kautta toiselta tilalta.

Lisäksi luomutuotannolla on oma vaikutuksensa ilmastovaikutuksiin. Luomutuotannossa painottuu muun muassa riippumattomuus ulkopuolisista tuotantopanoksista. Omavaraisuus auttaa esimerkiksi siinä, että typpeä saadaan biologisen typensidonnan kautta ja hyödyntämällä kierrätysravinteita. Näin ei tarvita teollisesti valmistettuja typpilannoitteita, joiden valmistus kuluttaa paljon energiaa. 

Maaperä vaikuttaa ilmastoon sekä varastoimalla hiiltä että siitä vapautuvien päästöjen kautta. Maaperä varastoi enemmän orgaanista hiiltä kuin kasvillisuus, joten sen merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on suuri. Maaperän hiilivarannot vaikuttavat myös monimuotoisuuteen ja maan ravinteisiin. 

Toisaalta viljan hiilijalanjälkeen vaikuttavat myös maaperästä vapautuvat ilokaasupäästöt, kun maaperään lisätyn typen ja kemiallisten prosessien takia ilmaan vapautuu typpioksideja.

Maaperän muokkauksessa kyntämisen määrä vaikuttaa päästöihin. Kun peltoa kynnetään, maaperästä vapautuu sinne sitoutunutta hiiltä. Lisäksi traktorin kuluttama polttoaine tuottaa fossiilisia päästöjä.

Pellon kasvillisuudella on myös merkitystä maaperän hiilensidontaan. Peitekasvit edistävät hiilensidontaa paremmin kuin avokyntöinen pelto. Viljelykierrossa olisi myös hyvä olla useampia kasveja, jotta maaperä ei pääse köyhtymään.

Lisäksi on hyvä, jos pellolla kasvaa kerralla enemmän kuin yhtä kasvia. Esimerkiksi ohra on korkea kasvi ja sen alla voi hyvin kasvattaa vaikkapa matalaa apilaa ilman, että sato kärsii.

Hiiliviljelyn hyödyt ovat ilmaston kannalta merkittäviä – hyödyntämällä hiiliviljelymenetelmiä voimme käytännössä kumota suurimman osan, ellei jopa kaikkia ohran viljelyyn liittyvistä päästöistä.

Eläimen ravinto vaikuttaa lihan hiilijalanjälkeen

Lihan hiilijalanjäljessä huomioidaan

• eläinvirrat
• tuotantopanokset
• ruoansulatuksen päästöt
• lantajärjestelmät

Tuotantopanoksissa rehutuotannon laskeminen mukaan lihan hiilijalanjälkeen vaikuttaa merkittävästi eläintuotannon päästöjen suuruuteen. Viljan hiilijalanjälki liittyykin olennaisesti myös lihan päästöihin, sillä viljaa käytetään runsaasti eri tuotantoeläinten rehuna. 

Tuotantopanoksiin kuuluvat rehun lisäksi myös kuivikkeet, vesi ja suojien lämmitykseen käytetty energia. Esimerkiksi riistan ja poron hiilijalanjälki on naudanlihaa pienempi, sillä ne eivät tarvitse lämmitettäviä suojia.

Ravintoketjun pituus vaikuttaa eri eläinten hiilijalanjälkeen:

• Naudanliha 36–46 (kg CO2 ekv/kg)
• Porsaanliha 3,6–6,9
• Broileri 2,8–4,0

Pitkään elävän naudan ilmastovaikutukset ovat suuremmat kuin esimerkiksi broilerin, jonka tuotantoprosessi on vain muutaman kuukauden mittainen. Porsaanlihan päästöjä broileriin verrattuna taas nostaa pidempi kasvatusaika ja eläimen isompi koko. Porsas kuluttaa broileriin verrattuna enemmän rehua ja vaatii myös tuotantolaitokselta enemmän.

Märehtijöillä, kuten naudoilla ja lampailla, syntyy päästöjä taas myös ruoansulatuksesta. Näiden eläinten ruuansulatus tuottaa ilmastolle haitallista metaania, jonka ilmastoa lämmittävä vaikutus on moninkertainen hiilidioksidiin verrattuna.

Kaikilla eläinlajeilla päästöjä syntyy lisäksi lantajärjestelmistä, eli lannan käsittelystä ja varastoinnista.