Ruokajärjestelmän on irtauduttava fossiilisista tuotantopanoksista

Jotta ruokajärjestelmäämme olisi kestävällä pohjalla meidän on irtauduttava nimenomaan fossiilisista tuotantopanoksista. Hiilijalanjäljen LCA-laskennassa ja -raportoinnissa on keskeisen tärkeää erotella fossiiliset ja biogeeniset päästöt ja poistumat toisistaan, että voidaan huomioida näiden päästölajien eroavaisuudet.

Väitän, että maailmalla suuri osa tähän asti tehdyistä ruoantuotannon hiilijalanjälkilaskennan elinkaariarvioinneista on ollut puutteellista. Näitä puutteita ovat olleet esimerkiksi:

1. primääridataa ei ole laajasti käytetty laskennoissa, jolloin elinkaariarviot ovat olleet liian yleisluontoisia käytännön toiminnanohjaustarkoituksiin,
2. elinkaari-inventaariot ja laskentamallit eivät ole olleet läpinäkyviä ja ymmärrettäviä, jolloin ulkopuolisten on ollut mahdotonta tietää mitä mikäkin laskenta on pitänyt sisällään ja
3. päästöjen raportointi ei ole ollut selkeää ja systemaattista, jotta voisi aidosti ymmärtää laskentatulosten esittämää vaikuttavuutta ilmakehään ja ilmastonmuutokseen.

Poikkeuksiakin luonnollisesti on ja meillä Suomessa tehdään erinomaista asiantuntijatyötä ja ratkaisukehitystä näiden aiheiden parissa.

Jotta suomalaiset elintarvikealan toimijat saisivat mahdollisimman vaikuttavia keinoja torjua ilmastonmuutosta haluamme olla osaltamme poistamassa näitä kolmea alussa mainittua puutetta mm. LCAFoodPrint -hankkeen myötä.

Hiilensidonnasta ilmastomessiaamme?

Eräs kuuma aihe ruoantuotannon ja erityisesti maatalouden hiilijalanjalanjälkilaskennassa on ollut niin sanottu ”hiilensidonta”. Sana itsessään voi kuitenkin helposti olla harhaanjohtavaa arkikielessä ja aiheen käsitteet helposti sekoittuvat asiaan perehtymättömältä.

Arjessa ”hiilensidonnalla” pyritään ilmaisemaan, että hiiltä sitoutuu johonkin. Hiili + sidonta = hiilensidonta. Näinhän asia on. Fotosynteesin, eli yhteyttämisen, myötä kasvit ”sitovat” hiiltä hiilidioksidista biomassaan auringon voimalla.

Biomassa voi olla maanpäällistä kuten viljat, kasvintähteet, puusto tai se voi olla maanalaista kuten juuristo ja maaperän orgaaninen aines (multa). Hiilen sitoutuminen biomassaan ja toisaalta biomassan hajoaminen hiilidioksidiksi ovat osa luonnollista hiilen kiertoa. Hiili kiertää jatkuvasti ekosysteemissämme ilmakehän ja biomassan välillä.

Hiilensidonta-termin ja ilmastovaikutusten arvioinnin ymmärtämisessä haasteita aiheuttaa ajankäsite. Ei nimittäin ole ilmastonmuutoksen kannalta ihan yhdentekevää, kuinka pitkäksi aikaa hiiltä ”sitoutuu” johonkin.

Hiilijalanjäljen elinkaariarvioinnissa (life cycle assessment, LCA) pyritään arvioimaan toiminnan ilmakehää lämmittävää vaikutusta (Global Warming Potential, GWP) määritellyllä aikaraamilla. Yleisin käytetty aikaraami ilmastovaikutusten elinkaariarvioinneissa on sata vuotta, joka ilmaistaan GWP100. Aikaraami on mielekäs, sillä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta olisi vaikuttavaa, että hyvien ilmastotoimien vaikutukset yltäisivät jopa sadan vuoden päähän eivätkä olisi vain väliaikaisia. Määräyksikkönä ilmastovaikutukselle käytetään kilogrammaa hiilidioksidiekvivalenttia kgCO2e, jotta voidaan ilmaista eri kasvihuonekaasut kuten hiilidioksidi, metaani ja typpioksiduulit yhteismitallistettuina. Täten ilmastovaikutusten elinkaariarvioinneissa ilmaistaan ilmastovaikutus tyypillisesti yksiköllä kgCO2e (GWP100), joskin kriittinen aikajännettä ja yhteismitallistamistapaa ilmaiseva GWP100 jää usein merkitsemättä.

Miksi yksiköt ovat tärkeitä ja miksi juuri fossiilisista tuotantopanoksista on irtauduttava?

Yksiköt ovat tärkeitä, sillä ilmastovaikutusten elinkaariarvioinnissa huomioidaan sekä fossiilisia että biogeenisiä päästöjä ja poistumia. Näin ollen on keskeisen tärkeää ilmaista selkeästi, mistä kulloinkin on kyse.

Sadan vuoden aikaraamilla fossiilisista lähteistä tiedetään, että ne lisäävät aina ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuutta ja siten lämmittävät ilmakehää. Kestää miljoonia vuosia, että biomassan sisältämä hiili fossiloituu maan uumenissa. Siksi onkin tärkeää, että juuri fossiilisista tuotantopanoksista päästään eroon, sekä ruokajärjestelmässä että muilla aloilla.

Biogeenisen hiilen kanssa tilanne on toinen. Koska luonnon hiilenkierrossa ilmakehän biogeeninen hiilimäärä kasvaa ja pienenee jatkuvasti (maapallo ja ilmakehä ovat dynaaminen systeemi), on ymmärrettävä, että on olemassa niin ”biogeenisiä hiilipäästöjä” kuin ”biogeenisiä hiilipoistumia”.

”Hiilipoistuma” ja ”hiilensidonta” eivät kuitenkaan ole ihan sama asia, vaikka ne ymmärretään usein samalla tavoin. Hiiltä sitoutuu esimerkiksi kasvien tuottamiin jyviin ja kasvintähteisiin. Hiili on poissa ilmakehästä kyllä, mutta kun jyvät syödään tai kasvintähteet hajoavat biologisten prosessien myötä, ne päätyvät hyvinkin pian taas ilmakehään, erityisesti kun arvioidaan sadan vuoden aikaraamia.

Elinkaariarvioinnissa maataloustuotannon maanpäällisen kasvibiomassan ”hiilensidontaa” voidaan myös kutsua tuotteen sisältämäksi hiileksi ja se tulisi raportoida erillään kasvihuonekaasupäästöistä ja -poistumista. Lyhytkiertoisten tuotteiden kuten ruoan ja hajoavien kasvitähteiden sisältämän hiilen ei lasketa vähentävän ilmakehän hiilipitoisuutta sadan vuoden aikaraamilla.

➡️ Lue myös miksi maaperän hiilivarannon muutoksia kannattaa laskea

Pidempiaikaisia biogeenisiä hiilipoistumia ovat maankäytön ja maankäytön muutosten seurauksena syntyvä hiilivarastojen kasvu. Maaperän hiilivaraston kasvuun tähtääviä viljelytoimia voidaan kutsua myös ”hiiliviljelyn toimiksi” tai ”uudistavan viljelyn toimiksi”. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on luonut ohjeistuksia, joilla fossiilisten päästöjen lisäksi myös biogeenisiä päästöjä ja poistumia voidaan laskea erilaisten kasvihuonekaasuinventaarioiden muodostamiseksi. Suomessa tehdään myös paljon tutkimusta aiheen parissa esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen, Ilmatieteenlaitoksen ja muiden julkisten tutkimuslaitosten toimesta.

Fossiiliset & biogeeniset päästöt ja poistumat erotellaan elinkaariarvioinneissa

Biocodella erottelemme elinkaariarvioinneissamme fossiiliset ja biogeeniset päästöt ja poistumat, jotta pystyisimme ottamaan huomioon näiden päästölajien fundamentaaliset eroavaisuudet. Erottelu on mahdollista tekemällä elinkaariarviointien laskennat ja raportoinnit peltolohkokohtaisesti alkutuotannossa.

Tämä mahdollistaa myös maanviljelijöille ja tuottajille kattavampaa tietoa ja ymmärrystä toimintansa kehittämiseksi. Samalla se varmistaa, että ilmastotoimissamme kiinnitämme erityistä huomiota fossiilisten päästöjen vähentämiseen, sillä näiden vapautuminen kasvattaa ilmakehän lämmittävää vaikutusta. Lisäksi tulee kuitenkin etsiä keinoja kasvattaa biogeenisiä poistumia pitkäaikaisesti.

Toiveemme on tehdä yhteistyötä elintarviketoimijoiden, asiantuntijayritysten ja tutkijoiden kanssa Suomessa ja kansainvälisesti, jotta vaikuttaviin ilmastotoimiin ryhdyttäisiin mahdollisimman nopeasti.

Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa on osoittanut ruokaketjun haavoittuvuuden ja riippuvuuden fossiilisista tuotantopanoksista. Nyt on aika ymmärtää, että meidän on uudistettava ruokajärjestelmäämme kohti fossiilivapaata ruoantuotantoa ja vahvistaa omavaraisuuttamme elintarvikkeiden suhteen. Meidän on muistettava, että ruokavarmuudella on merkitystä myös Suomen itsenäisyyden kannalta. Työkaluja on kyllä olemassa, jos vaan yhdessä päätämme ottaa niitä pikaisesti käyttöön.