Vilja-alan ilmastotyö kärsii ketjun hajanaisuudesta 

Viljasektori on kaikista Suomen ruokaketjuista hajanaisin, kertoo Ruokaketjuhankkeen Kohti toimivampia ruokamarkkinoita -suositukset. Vilja-alalla ei ole vahvaa sopimusohjausta eikä tuottajaorganisaatioita, kuten vaikkapa maito- tai lihasektorilla. 

Tämä on ongelma paitsi viljamarkkinoille, tuottajille mutta myös tehokkaalle ja yhdenmukaiselle ilmastotyölle. Tässä artikkelissa on koostettuna hajanaisuuden haasteita, ja ratkaisuja, vilja-alan ilmastotyön näkökulmasta.

Viljelijöille sataa erilaisia tieto- ja laskentapyyntöjä 

Viljan ostajien – myllyjen, tislaamojen ja elintarvikeyhtiöiden – pitää yhä useammin pystyä kertomaan ostamansa viljan hiilijalanjälki eteenpäin omille asiakkailleen Suomessa ja ulkomailla. Viennissä hiilijalanjälki on jo peruskauraa lähes kaikissa tarjouspyynnöissä. 

PTT:n raportissa todetaan, ettei viljaketjua ole rakennettu hallitsemaan raaka-ainevirtaa, koska alalla ei ole osuustoimintaan perustuvaa tuotannonohjausta eikä raaka-ainevirtoja ohjata ketjuohjauksella. Tämä sama näkyy myös ympäristökysymyksissä: viljatilat saavat vastuullisuuskyselyitä monesta suunnasta, eri ostajilta ja eri formaateissa. 

Viljelijälle tämä tarkoittaa päänvaivaa. Ei ole toimialan yhteistä tapaa kerätä tietoa ja laskea sekä raportoida viljan hiilijalanjälkeä. Samalle viljelijälle voi tulla useita erilaisia tietopyyntöjä eri ostajilta – jokaisella oma Excelinsä ja kysymyslistansa. 

Tietopyyntöihin vastaamista tulee merkittävästi helpottaa

Alalle pitäisi löytää yhdenmukaiset, tehokkaat ja olemassa oleviin järjestelmiin integroidut tavat kerätä viljelyn ilmastovaikutuksiin liittyvää tietoa. Se helpottaisi paitsi tietopyyntöihin vastaamista, myös lisäisi viljelijän näkyvyyttä oman toiminnan ilmastovaikutuksiin. 

Kun data tulee kootusti samaan paikkaan ja samalla logiikalla, teollisuus ja alkutuotanto voivat yhdessä suunnitella toimenpiteitä, jotka aidosti vähentävät päästöjä – sen sijaan, että kaikki vastaavat kiireessä omiin raportointipaineisiinsa. Samalla syntyy selkeä kilpailuetu myös kansainvälisessä kaupassa. 

Teollisuus ei voi käyttää ilmastotyötä kilpailuetuna, jos tulokset eivät ole vertailukelpoisia 

Kun tietoja lasketaan ja raportoidaan eri tavoin, tulosten vertailukelpoisuus häviää. Tämä aiheuttaa päänvaivaa elintarviketeollisuuden yrityksille: jos globaalissa kilpailutuksessa suomalainen vilja näyttää laskennallisesti korkeampipäästöiseltä kuin kilpailijan, mitä muita kilpailuetuja jää enää pöydälle? 

Vertailukelpoisuuden kannalta ratkaisevaksi nousee laskentamallien avoimuus: mistä erot hiilijalanjälkituloksissa johtuvat? 

Suomessa yksi suuri tekijä alkutuotannon korkeampaan hiilijalanjälkeen ovat turvemaat. Esimerkiksi suuret ohran ostajat, kuten Anora ja Viking Malt, ovat ilmoittaneet, etteivät osta turvemailla viljeltyä ohraa. Vaikka turvemailla viljelläänkin Suomessa pääasiassa monivuotisia kasveja, kuten nurmea, on tämä merkittävä linjaus alalla: ostopäätöksiä tehdään yhä useammin ilmastonäkökulmasta. 

Jos Anora ja Viking Malt käyttäisivät hiilijalanjälkilaskennoissaan Suomen kansallisia keskiarvoja ohran hiilijalanjäljelle, tämä hankintalinjaus ei näkyisi tuloksissa. Hiilijalanjälki näyttäisi suuremmalta kuin heidän todellinen ostokorinsa, eikä tätä eroa voisi hyödyntää kansainvälisissä kilpailutuksissa kilpailuetuna. 

Tilatasoinen tiedonkeruu kannattaa – vaikka se tuntuu työläältä 

Tässä kohtaa yritysten kannattaa mieluummin kerätä ja laskea tiedot tarkemmalla tasolla yhdessä viljelijöiden kanssa kuin käyttää pelkkiä kansallisia keskiarvoja.  

Se voi tuntua työläältä, mutta tähtäimessä on yhteinen kakku: mitä enemmän voitetaan kansainvälisiä kauppoja, sitä enemmän tulee suomalaiseen viljamarkkinaan kaivattua lisärahaa. 

Mallasohra on vilja-alan eniten sopimusohjattu ala. Yhteinen sävel ja dialogi ilmastokysymyksissä on siellä jo löytynyt. Haaste on: miten päästäisiin samaan nuottiin myös muiden viljojen kohdalla? 

Tässä kohtaa kuvaan astuu yhtenäinen malli: 

• yhteinen menetelmä viljelijöille (sama data riittää kaikille ostajille) 
• sama laskentalogiikka takaa vertailukelpoiset tulokset 
• teollisuudelle mahdollisuus kytkeä tulokset suoraan yrityksen Scope 3 -raportointiin ja Science Based Target -tavoitteisiin 

Kun koko viljaketjulla on yhteinen tapa laskea ympäristövaikutuksia, viljelijän arki yksinkertaistuu, teollisuuden hiilijalanjälkilaskennat muuttuvat vertailukelpoiseksi ja suomalaisen viljan kilpailukyky paranee myös ilmaston näkökulmasta. Lisäksi ketjussa voidaan tehdä yhteisponnisteluja päästöjen vähentämiseksi – ja se jos mikä erottaa jyvät akanoista kv-kaupassa.

👉 Haluatko yhtenäistää viljaketjusi päästölaskennan? 

Kysy Biocoden valmista menetelmää teollisuudelle – autamme rakentamaan sekä viljelijälle että teollisuudelle toimivan tavan mitata viljan hiilijalanjälkeä.